Torstaina 28.1. olikin eka aikainen herätys - pakollinen - koska olimme varanneet paikat Tuan Travelin reissulle Chu Chi -tunneleille. Kello soi kuudelta ja aamupalaa nautimme jo seitsemältä.
Matkavaraus muuten kävi helposti hotellimme kautta ja maksun suoritimme respaan. Puolen päivän opastettu retki maksoi 6 dollaria/henkilö. Matkatoimiston bussi tuli noutamaan meitä hotellilta klo 7.45.
Varustauduimme retkelle muutamalla vesipullolla ja mukavulla jalkineilla: muut sandaaleilla ja shortseilla, ja minä hameella ja mustilla korkeakorkoisilla avokkailla! Aika näky kaikkien asiallisesti retkikohteen mukaan pukeutuneiden joukossa. (kuten aiemmasta raportoinnista voitte lukea, lentoyhtiön rahoilla ostamani uudet korkkarisandaalit hajosivat eilen illalla ja aamuinen lähtö oli jo niin aikaisin, etten ehtinyt hankkia uusia kenkiä!). Sain aika monta hilpeän ihmettelevää katsetta osakseni. Mutta voin hyvin suositella muillekin sinne retken tekeville korkkareita. Chu Chin maa-aines on niin kovaa, että viidakkoretki sujui todella hyvin myös korkokengillä - ihan kuin olisi kävellyt asfaltilla. Ainoa, jossa niistä oli suoranaista haittaa, oli itse tunneliin meno. Jopa länsimaalaisia turisteja varten suurennetut tunnelit olivat niin matalia, että niissä piti edetä kyykyssä ja kumarassa ja korkokengissä se oli mahdotonta! Tunnelikierros jäi siis meikäläiseltä tekemättä.
Kävin kyllä tunnelin sisällä kuvaamassa, mutta astuminen alas matalaan osaa tuntui niin ahdistavalta ja hankalalta, että peräännyin suosiolla. Osa porukkaa kyllä ryömi sen lyhyemmän matkan (n. 30 m) ja nousi ylös polvet ryömimisestä ruskeina ja posket ponnistuksesta punaisina. Huimia maanalaisia rakennelmia ovt tehneet. Siellä oli erikseen sairaalat, keittöt yms. tarpeellinen.

Ihan mielenkiintoinen retki. Vietnamin sota alkoi kiinnostaa ihan uudella tavalla. Oppaat kertoivat kattavasti englanniksi sodan kulusta, tunneliverkoston rakentamisesta ja sen käytöstä sekä vietnamilaisten nerokkaista keinoista ja ansoita vihollisten tuhoamiseksi ja omien pelastamiseksi. Koska vietnamilaisilla ei ollut riittävästi aseita, he kehittivät niitä itse ja keksivät uusia keinoja vihollisia vastaan. Retken lopuksi kävimme vielä Vietnamin sodan museossa - War Remrants Museum, joka antoi paljon lisätietoa, mutta kauheine kuvineen sai ainakin minut voimaan pahoin.

Samalla retkellä poikkesimme myös Handicapped Handicrafts -tehtaassa, jossa työskentelee Vietnamin sodan aikana levitetyn Agent Orange -myrkyn erilailla vammauttamia sotilaiden jälkeläisiä.Tämä lakkataidetehdas on perustettu auttamaan köyhiä perheitä, joissa on vammatuneita.Hienoja munankuoritöitä, mutta tuntui jotenkin ikävältä käydä "tuijottamassa" heidän työskentelyään. Minä en ainakaan tykkäisi, jos minun työntekoani katselisi jatkuva turistíen virta...

Aika vähällä sitä matkaja tulee tarvittaessa toimeen, kun ei ole mistä ottaa. Seuraavalla reissulla harkitsen vakavasti vain repun mukaan ottamista : ). Ei tarvitse kuluttaa turhaa aikaa tukan laittamiseen (tekee vain "Saigon"-kampauksen = pesu ja kuivatus) eikä vaatteiden valitsemiseen, mutta korkkariavokkaita en ehkä kuitenkaan ottaisi. Jotkut vähän käytännöllisemmät kengät saattavat olla tiukoissa paikoissa mukavammat.

-N51-

Tänään eletään jo toista kokonaista päivää HCMC:ssä ja paljon olisi kerrottavaa. Mutta jos kaiken kirjoittaisin, en ehkä ehtisi muuta tekemäänkään.

Mutta kerron lyhyesti jatkoa edelliseen tarinaan: Ajelimme siis taksilla hotellille ja matkan aikana saimme ihmetellä kaupungin liikennejärjestystä (ai mitä järjestystä??). Skoottereita oli kadut pullollaan ja jokainen puikkelehti isojen autojen seassa kuin kala vedessä. Tööttäyksiä kuului joka puolelta, mutta kukaan ei hermoillut vaan piti huolen siitä, että mahtui itse ajamaan siitä, mistä parhaiten pääsi.

Hotellimme Cherry Hotel sijaitsee Thai Van Lungilla District 1:llä, vaikkakin hieman syrjässä isoimmista ostoskeskuksista ja muista kivoista kaupoista. Hotellissa on englantia puhuva henkilökunta ja erittäin hyvä palvelu. Huoneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia. Aamupalalla tarjoillaan vietnamilaisia herkkuja, mutta myös nirsommankin suomalaisen suuhun sopivaa paahtoleipää ja paistettua kananmunaa.

Eilen lähdimme aamupalan jälkeen ostamaan pakollisia matkatavaroita siksi ajaksi, kunnes laukkumme tulisivat Pekingistä. Kävelimme Ben Than Marketille, joka oli katettu tori, jossa myynnissä oli vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja, krääsää, krääsää ja krääsää... Täältä ostimme ensihätään kengät, shortsit ja paidat. Olimme varmaankin niin tyhmän turistin näköisiä, että myyjät eivät paljoakaan lähteneet tinkimään hinnoista ja jouduimme lopulta maksamaan "ihan liikaa" ostamistamme vaatteista. Olisimme tietenkin voineet myös kieltäytyä, mutta kuumassa tinkiminen on hermoja raastavaa touhua, emmekä löytäneet kauppaa, jossa olisi valmiiksi fiksatut hinnat ja "vähän kaikkea tarpeellista". Tai löysimme toki useammankin ison tavaratalon, mutta niissä myytiin vaan kansainvälisiä merkkejä suhteellisen kalliilla hinnalla.

Kävellessämme takaisin torilta äiti huomasi, että hänen vasta ostamiensa kenkien pohjien irtoavan. Pari paikallista sekä turistipoliisi tuli sitten ihmettelemään tapahtunutta ja ohjasi meidät suutarin pakeille "that way about 5 minutes". Kulman taakse päästyämme yllätyimme, kun meitä vastassa olikin mies, joka ohjasi meidät suutarin luo - mistä hän tiesi?? Viidakkorumpu taitaa toimia... Suutarismies olikin taitava heppu: hänensin liimasi pohjat uudelleen ja tämän jälkeen vielä ompeli ne kiinni. Tämä operaatio kesti ehkä 20 minuuttia ja maksoi 130 000 D.

Kengät tuntuivat taas tukevilta ja vitsailtiin siitä, että mitä seuraavaksi tapahtuu - varmaan irtoaa korko... No, ei siinä sitten kauaa mennytkään, kun korko alkoi tuntua vinolta ja tarkempi tarkastelu osoitti, että korosta oli lohjennut iso pala, joka siis tietenkin vaikeutti kävelyä. OIKEIN HUONON ONNEN KENGÄT! Onneksi asia jaksoi vaan naurattaa :).

Tänään äiti sitten suoriutui Cu Chi-tunneliretkestä mustilla nahka-avokkailla, joissa oli korkoakin ihan kivasti... Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Nyt lähdettävä taas käymään kaupassa ja hoidettava asioita ennen huomista siirtymistä Mui Ne:lle :)

-N26-

PS. Matkalaukkujen piti tulle tänään puolen päivän tienoilla, mutta äsken tultuamme hotellille, meille ilmoitettiin, että laukkujamme kuljettava lento on myöhässä ja tuleekin vasta seitsemältä illalla (eli aika tarkkaan NYT) HCMC:hin alkuperäisen aikataulun (eli noin klo 2 yöllä) sijaan :/

 

Ensimmäinen aamu koettu HCMC:n keskustahotellissa kilinän, kolinan ja mopojen tööttäysten säestäminä. Sisäinen kello ei elä vielä Vietnamin aikaa, mutta ei kyllä enää Suomenkaan. Allekirjoittanut heräsi puoli kuuden aikaan aamulla ( eli Suomen aikaa puoli puoli yksi yöllä) eikä saanut enää unta, vaikka tykkää yleensä nukkua pitkään...

Ensimmäinen lento eilen oli siis reilun puoli tuntia myöhässä Pekingissä ja saimme kiirehtiä seuraavalle lennolle, joka lähti melkein samantien kohti Hong Kongia. Pekingin lennolla Finnairilla oli ongelmaa heidän personal entertainment system:ien kanssa ja pääsimme nauttimaan viihdykkeistä vasta puolivälissä lentoa. Air Chinan kone oli pienempi ja vajaan neljä tuntia kestäneen lennon aikana näytettiin joku kiinalainen filmi, jota ei kuitenkaan tullut seurattua. Viimeinen lento HK:sta HCMC:iin kesti pari tuntia ja meni lähinnä torkkuessa.

Lennoilla tarjoiltiin ruokaa vähän väliä. Jokaisella lennolla saimme lämpimät ruuat, ensimmäisellä pitkällä Finnairin (ostettu Air Chinan lentona) lennolla myös aamupalan. Nälkä ei siis päässyt yllättämään, vaikkakin puolet matkaseurueesta nyrpisteli tarjolla olleille ruuille.

HCMC:iin saavuttaessa olimme matkustaneet jo 21h ja olimme janoisia sekä väsyneitä. Matkalaukkuhihnalla saimme sitten todeta muiden matkustajien satua omat laukkunsa, että meidän laukkuja ei tälle lennolle ole pakattu... Selvitettäessä asiaa ilmeni, että Finnairin myöhästymisen vuoksi matkalaukut olivat jääneet Pekingiin. Meille myös ilmoitettiin, että laukut toimitettaisiin hotellille torstaina puolen päivän tienoilla.

Taksin saaminen hotellille kentältä on helppoa - kunhan vähän tajuaa katsoa keneltä se kyyti kannattaa ottaa. Meille tarjottiin kyytiä hotellille 300 000 dongin hintaan. Sanoin suoraan, että se on liian paljon ja otan mieluummin mittaritaksin, johon saimme tietenkin monta vastaväitettä siitä, kuinka mittaritaksi tulisi aivan samanhintaiseksi ja että ne huijaavat ja kiertävät pitempää reittiä hotellille. Pojan tueksi tuli jopa toinen mies kertomaan samoja asioita, mutta Thaimaan kokemuksista viisastuneena kieltäydyin kohteliaasti ja nappasin mittaritaksin, jonka kanssa sovimme hinnaksi 140 000 dongia + "tietullin" (50 000).

Nyt on kiiruhdettava aamupalalle, mutta kirjoitan vielä ensimmäisen illan kokemuksista lisää myöhemmin. Muun muassa liikenne aiheutti meissä ihmetystä ja jopa hilpeyttä.

-N26-

Parin päivän raivoisan matkalaukun pakkausoperaation jälkeen koitti tämäkin päivä. Lähtö tapahtuu tänään klo 18:00 Helsinki-Vantaalta. Sitä ennen on vielä toimitettava uusi verokortti työpaikalle, palautettava kirjaston kirjat ja vietävä koira hoitoon. Kiire-ahdistus pukkaa päälle, vaikka sellaista käsitettä en ehkä aiemmin ole edes tuntenut ;)

Pientä kutittelua vatsanpohjassa on havaittavissa - jännitystäkö?? ;)

Palaamme asiaan myöhemmin!

Hyvää matkaa meille !! :D

Nyt on vihdoin hotellit molempiin kohteisiin varattu!!

HCMC:ssä päätimme majoittua Cherry Hotel:iin (http://www.agoda.com/asia/vietnam/ho_chi_minh_city/cherry_hotel.html). Oli saanut hyviä arvosteluja Agodan sivuilla ja näytti kuvien perusteella siistiltä. Hotelli sijaitsee District 1:llä, joten siitä luulisi olevan helppoa sitten liikkua ympäriinsä ja varailla retkiä ja bussilippuja jne.

Mui Ne:hen varasimme aiemminkin mainitsemani Canary Beach Resortin (ei sentään koko resorttia, pari huonetta vain ;). Tuosta hotellista odotukset on melko korkealla (siis mitään luksusta en tuolla budjetilla odota, mutta siis hinta-laatu-suhteeltaan hyvää tasoa....).

Viime yönä näin  unta, että oltiin reissussa. Muistan ihmetelleeni, että miksei hotelli olekaan ihan rannalla, vaikka hotellikuvauksen perusteella sen piti olla :D. Muutenkin pikku ongelmia taisi tulla vastaan. Mut jos tälläsiä painajaisia näkee etukäteen, niin sehän tarkoittaa vaan, että reissu menee hienosti! ;)

Eilen muuten ostin myös apteekista manteliöljyä nenän kuiville limakalvoille. Ympäri vuoden allergiasta kärsivänä nuo pitkät lennot on täyttä tuskaa niistämisineen ja nenän (sekä sisä- että ulkopinnan) kuivumisen takia... Viimeksi Thaimaanhan matkustettaessa jouduin vaan kärvistelemään, kun en ollut tajunnut tälläisesta kärsiväni :(. Välilaskupaikan tax free myymälä pelasti tilannetta hieman kun sain käydä ostamassa erittäin rasvaista voidetta punaiseen ja kirvelevään nenääni :). Kerron kokemuksia sitten reissun jälkeen  tai jo reissun aikana, mikäli koneelle siellä ehdin! :)

Hieman retkiseuruetta myös jännittää nuo Helsinki-Vantaan matkalaukkusotkut... Allekirjoittanut luuli, että ongelmaa olisi vaan saapuvien matkalaukkujen käsittelyssä, mutta myös lähtevissä on ongelmaa ilmennyt eikä laukut olekaan päätyneet oikeille lennoille. Kalliiksi tulee kyllä firmalle korvata matkustajien välttämättömiä hankintoja perillä lomakohteissa...

Mutta josko tässä olisi kaikki tälläerää.. Matkalaukun voisi kohta kaivaa jo kellarista esiin... kuitenkin enää vain 11 yötä lähtöön ;)

-N26-